Kuvassa päättäväinen nainen ja pieni poika ovat leipomassa. Nainen kurkottaa proteesikädellä jauhopussia kaapin päältä.

Rajat ja rakkaus – Kuinka saavutettavuuskeskustelu luo parempaa suunnittelua

Saavutettavuus ja esteettömyys ymmärretään arkikielessä yhdeksi ja samaksi kokonaisuudeksi. Saavutettavuus on kuitenkin yläkäsite, joka sisältää fyysisten tilojen esteettömyyden lisäksi paljon laajempiakin haasteita. Ne koskettavat kaikkien ihmisten elämää - joko suoraan tai välillisesti. Siksi saavutettavuus on perusedellytys aidosti laadukkaalle suunnittelulle.

Brittiläinen  toimittaja Christine Murray kirjoittaa The Guardianin mielipidekirjoituksessaan arkkitehtien vallankäytöstä kaupunkitilan suunnittelussa ( What would cities look like if they were designed by mothers?) Kun suunnittelijoiden ominaisuudet ja taustat lähentelevät identtisyyttä, syntyy suunnitteluratkaisuja, jotka palvelevat vain kapean ja homogeenisen kohderyhmän tarpeita. Jos loppuasiakas nähdään keholtaan ja mieleltään pystyväksi ja terveeksi, täytyy kaikkien siitä poikkeavien tarpeet niputtaa erilliseen keskusteluun, saavutettavuuskeskusteluun.

Julkinen tila on ominaisuuksiltaan tarkoin säädeltyä. Saavutettavuuden vaatimuslista pitenee entisestään kun digitaaliset palvelut tuovat kuvaan omat haasteensa. Saavutettavuus on vaativa kokonaisuus, joka pitää sisällään kirjavan nipun erilaisia rajoitteita, jotka voivat vaatia keskenään ristiriitaisiakin toimenpiteitä.

Täydellisyys on saavuttamattomissa – ota tavoitteeksi arjen haasteisiin tutustuminen

Saavutettavuuskeskustelu on keskustelua siitä, mitä yhteiskunta pitää normaalina. Harvoin muistetaan, että samoja pyörätuoliramppeja käyttävät liikuntavammaisten lisäksi myös esimerkiksi lasten vanhemmat lastenvaunujen kanssa tai rollaattorilla liikkuvat vanhukset. Emme ajattele, että toimintaa rajoittavia tekijöitä voivat olla myös oppimishäiriöt, puutteellinen kieli- tai lukutaito ja esimerkiksi sosioekonominen tausta. Aistiyliherkkien, allergikkojen tai neurologisesti epätyypillisten arkeen vaikuttavat myös esimerkiksi voimakkaat tuoksut tai äänet, sisäilmaongelmat ja akustiikka. Intersektionaalisesti tulkittuna saavutettavuus voi tarkoittaa hyvin yksilöllisiäkin kokonaisuuksia, joissa esimerkiksi vammaisuus on vain yksi huomioitavista tekijöistä.

Erilaisten rajoitteiden ja tekijöiden moninaisuutta ei kuitenkaan kannata säikähtää. Usein tietoisuus yleisimmistä saavutettavuuskäytännöistä auttaa suuntaamaan huomion oikeanlaisiin suunnitteluhaasteisiin. Kun kerran katsoo maailmaa saavutettavuuslinssin läpi, tuntuu sen poisjättäminen erikoiselta. Täydellisyys on usein saavuttamattomissa, joten suunnittelun tavoitteeksi kannattaa mieluummin ottaa oman ymmärryksen lisääminen ja erilaisten ihmisten arjen haasteisiin tutustuminen.

Google on sokea

Suomessa saavutettavuuskeskustelu täytyy (määräystenkin mukaan) fyysisen tilan lisäksi ulottaa digitaalisiin palveluihin. Moni arkinen tilanne, esimerkiksi verokortin tilaaminen tai muuttoilmoituksen tekeminen, hoituu nykyään ensisijaisesti verkossa. Silti etenkin yksityisellä sektorilla saavutettavuuteen liittyvät tekijät jätetään vähälle huomiolle. Ilmiötä selittää moni tekijä: rajalliset resurssit halutaan käyttää tehokkaasti ja saavutettavuusasiat yleensä priorisoidaan tarvelistan loppupäähän. Toimintakyvyltään rajoittuneiden ihmisten arkea ja apuvälineitä tunnetaan vähän, eikä hyvätahtoisinkaan suunnittelija pysty paneutumaan kaikkiin monitahoisiin, eri tavoin esteisten asiakkaiden haasteisiin, toiveisiin ja tarpeisiin. One size fits all -ajattelu pätee digitaalisten palveluiden suunnitteluun harmillisen usein.

Toisaalta, kuten sveitsiläinen palvelumuotoilija Daniele Catalanotto kirjoittaa osuvasti blogitekstissään Disabilities first design, myös Google on sokea. Näkökyvyltään rajoitteisen asiakkaan huomioiminen sivuston suunnittelussa auttaa siis suunnittelemaan myös Googlen mielestä relevantteja rakenteita. Saavutettava sivusto on usein algoritmien mielestä laadukasta sisältöä, ja nousee hakutuloksissa korkeammalle. Saavutettava sivusto pakottaa tekijänsä selkeyttämään palveluitaan ja sisältöjään. Se palvelee erinomaisesti myös ”tavallisia” käyttäjiä, joiden toimintakyvyssä ei ole rajoitteita.

Proteesikin voi olla Gucci

The Disabled List -sivuston perustaja Liz Jackson käsittelee 99u-puheenvuorossaan tapaamme suhtautua esimerkiksi proteeseihin ja liikuntarajoitteisten ihmisten apuvälineisiin. Vaikka ne ajavat asiansa ja ovat osa käyttäjiensä päivittäistä arkea, ne ovat usein myös muotoilultaan steriilejä ja tylsiä. Jackson huomauttaa, että myös silmälasit ovat proteesi, vaikka harvoin ajattelemme niitä sellaisiksi. Silmälaseista on tullut miljoonabisnes, ja samalla ne helpottavat heikkonäköisten arkea ympäri maailmaa.

Silmälasimaista ajattelua toivoisi myös saavutettavuuskeskusteluun. Eri tavoin vammaisille ja esteisille ihmisille suunniteltujen tilojen, tuotteiden ja palveluiden tulee myös olla intuitiivisia, soljuvia, elämyksellisiä ja kauniita. Tilojen ja palveluiden välille tulisi luoda saumattomia yhteyksiä, joiden kautta asiointi ja elämä onnistuu ilman turhautumista ja kohtuuttomia kompromisseja.

Saavutettavuusinnovaatiot ovat muuttaneet myös valtaväestön arkea

Englanninkielinen ilmaisu “disabled” kuvaa hyvin saavutettavuuden ydintä. Pelkkä vamma tai sairaus itsessään ei tee ihmisestä toimintarajoitteista. Sen luo osaltaan myös yhteiskunta, joka pitää oletuksena ja standarina tietynlaista ja tietyn näköistä, tervettä ja pystyvää ihmistä. Suunnittelijoiden tehtävänä ei ole arvottaa kenenkään vammaisuuden tai sairauden roolia yksilön elämässä vaan ymmärtää saavutettavuus luontaisena osana hyvin tehtyä suunnitteluprosessia. Monet saavutettavuutta varten kehitetyt innovaatiot ovat mullistaneet myös valtaväestön arkea. Esimerkiksi tekstiviesti on alkujaan kuulovammaisille suunnattu suomalainen keksintö, jota lähes me kaikki käytämme päivittäin.

Suunnittelijoilla on valtava vastuu. Tekemämme ratkaisut heijastuvat konkreettisesti ihmisten arkeen, eivätkä muutokset aina ole mahdollisia. Kun miljoonien eurojen kirjasto on rakennettu, se seisoo paikallaan vähintään vuosikymmeniä. Meidän on siis pidettävä huolta siitä, että ratkaisumme ovat alkujaan suunniteltu palvelemaan mahdollisimman monia erilaisia käyttäjiä arjen hurmaavan kompleksisten ongelmien keskellä.

 

Kirjoittaja on palvelumuotoilija ja graafinen suunnittelija, joka haluaa oppia luomaan tasa-arvoista ja monimuotoista suunnittelua ja tehdä muotoillusta maailmasta saavutettavan kaikille.